Tiedättekö sen tunteen…?

Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki periaatteessa on hyvin, mutta ei kuitenkaan ole? Sellainen epämääräinen tunne, että asiat ei ole kohdallaan? Tunteen, että tilanne voisi olla erilainen?

Siitä se ajatus sitten lähti.

Olen ollut onnekas (ja ehkä hiukan päättäväinen) ja saanut tehdä työtä jolla on merkitystä. Minulle on tärkeää saada vaikuttaa asioihin, tehdä itsenäisesti töitä ja auttaa muita. Kaikki nämä arvot toteutuivat edellisellä työpaikallani ja kaiken kukkuraksi minulla oli mahtava tiimi ja mahtavat kollegat, eli päällisin puolin hommat oli kunnossa. 

Minä jäin kuitenkin vaille jotain. Koin usein riittämättömyyden tunnetta ja minulla oli usein olo, että en kykene antamaan enempää itsestäni vaikka se oli tarpeen. Tämä ei tietty esihenkilönä kolahda vain omaan nilkkaan, vaan se on epäreilua varsinkin sille omalle ryhmälle. 

Päätin, että on muutoksen aika ja hakeuduin työnohjauskoulutukseen. En siinä vaiheessa ajatellut, että irtisanoudun vakituisesta työpaikasta ja heittäydyn yrittäjäksi, vaan ajattelin että koulutus toisi minulle työkaluja ja uutta voimaa työhöni. Sitähän se teki, mutta se tarjosi myös ajatuksen tehdä jotain ihan muuta kuin mitä olin viimeiset 10 vuotta tehnyt ja niinpä yhden asian johdettua toiseen löysin itseni yrittäjänä keskellä pandemiaa, Ukrainan sotaa ja digitalisaation vallatessa työpaikkoja.

Olikohan fiksu päätös? 

Oli.