Mitä sitten tapahtui?

Pohdin edellisessä blogikirjoituksessa suunnan muutoksista ja rohkeista päätöksistä. Kaikki ne toimet johtivat työhyvinvoinnin ja työssä kehittymisen ytimeen - työnohjaukseen. Aloitin täyspäiväisenä yrittäjänä, ja se mahdollisti minulle omien aikataulujen ja arvojen mukaisesti työskentelyn. Kaiken kukkuraksi saan työskennellä oman intohimon, työhyvinvoinnin ja johtamisen, parissa!

Työnohjaus itsessään ei ole ollut koskaan minulle palava kiinnostuksen kohde, vaan olen enemmänkin hakenut työkaluja ja keinoja auttaa muita työelämän koukeroissa. Olen vahvasti sitä mieltä, että ansaitsemme kaikki hyvän työelämän ja että parhaimmillaan työ tarjoaa meille kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tutustuttuani työnohjaukseen ja etenkin voimavarakeskeiseen sellaiseen totesin, että tämä on se tapa jolla minä voin tehdä oman osuuteni omassa ja muiden työelämässä.

Ihminen on kokonaisvaltainen, eli työelämä ja yksityiselämä vaikuttaa toinen toiseensa. Hyvinvoiva yksilö menestyy paremmin ja on tuotteliaampi työssään, eli hyvinvointiin kannattaa panostaa ja sitä kannattaa tavoitella.